feelings...

On ollu vähän taukoo tästä kirjottamisesta. Oon koittanu panostaa yo-kirjotuksiin parhaani mukaan tän kaiken surun keskellä. Nyt on pahimmat kirjotukset takanapäin ja nyt voi taas antaa ajatusten tulla mieleen ja purkaa kunnolla tunteita. Enhän mä vieläkää tajua sitä asiaa, että Lauran kuolema on lopullista. En millään. En haluais. Haluun Lauran takasin, ja tunnen oloni avuttomaks kun en pysty tekeen asialle mitään. Ihan käsittämätöntä tää koko asia, ja kaikki enteet mitä tästä oli... Tuntuu että kaikella on tarkotuksensa, mutta en silti voi käsittää että mikä tarkotus Lauran kuolemalla oli? Ei sitä varmaan edes pysty käsittään ikinä. Ainoo mikä tässä antaa lohtua on se, että uskon että me tullaan vielä näkeen. Odotan niin kovasti sitä päivää että saan nähdä Lauran. Siihen vaan tuntuu olevan liian pitkä aika täällä meidän maailmassa. :(

Nyt ei kyllä meinaa tulla uni sitte millää vaikka väsymys on erittäin suuri ja univelkaa vaikka muille jakaa. :D Olis tossa herätys 4 tunnin päästä, ei taida tulla mitää mun heräämisestä...

♥Coldplay