Chocoholic?

Piti tänään lukee psykaa, mutta eipä sitä hirveesti tullu luettua. On ollu oikeen löhöilypäivä! Heräsin myöhään, kävin piiiitkässä suihkussa ja nautin kauniista säästä. Empä oikeen oo mitään "järkevää" tehny, mutta onhan nyt sentää loma hei. ;) Eipä tässä muuta, muutaman kuvan voisin lisäillä...

                                                        

                                                        Kaikille suklaaholisteille♥

lempparit

mmm toffifee...

might be the best chocolate ever

milka ♥

Joko tuli suklaakiintiö täyteen?;D

Huooh, koitin säätää sellasta musiikkiraitaa ja tein mielestäni ohjeitten mukaan mutta ei onnannu. :( Ehkä opin vielä! Laitoimpa sitten videona vähän tällasta lomafiilistelyä. ;)

 p.s huomenna parturi jjjeeah :)

Tukkakriisi

Mun on nyt pakko myöntää: en oo käyny puoleen vuoteen parturissa! Oon vaan ite värjänny entistä vaaleeta tummemmaks sävytteillä ja niistä on huonoja että hyviä kokemuksia. Huonona esimerkiks se, että näistä tuli vihertävät kun ekan kerran tummensin. Täydellinen epäonnistuminen siis. :D Seuraavan kerran tulikin jo aika hyvä, laitoin jonkun (en oo varma olisko ollu garnier) vaaleen kullanruskeen sävyn ja tää on vaan vähän haalistunu, mutta näyttää edelleen kivalta! Ja värjäyksestä aikaakin on jo reilu kuukausi.

Mutta nyt vihdosta viimein mulla on parturi maanantaina, ja taas on tukkakriisi. Mitä mä tälle nyt sit ees teen? :D Pakko jotenki leikata ainakin, että näyttää taas hyvinvoivemmalta. Jos mulla ois paksut hiukset, voisin oikeesti tehä mitä vaan mutta eiih. Tää on tämmönen ohut luiru. :( Siks onki aina vaikeeta keksiä mitä tälle tekis. Mut aattelin silti repästä ees jotenkin: leikkaan ottatukan! 

Tässä olis aika kivan mallinen, tosin ottatukkaa en leikkais noin paksuks mutta muuten. Ja tässä väriki olis aika kiva, ehkä vähä vaaleempana ja siihen vielä sitäkin vaaleemmat raidat. Okei jee, nyt mulla on ees jonkinlainen suunnitelma! Tosin sekin voi muuttua kun musta on kyse. :D

Tietty nää ois iha unelmahiukset♥:

Blake Lively. Miksei mulle luotu tällasta tukkaa? :D so unfair!

Moments to think...

En oo iha hetkeen ehtinykään kirjottaan tänne ku on ollu koulujuttuja ja reenejä ja kaikennäköstä... Aika menee ihan liian nopeesti. Miksei sitä vois pysäyttää ja kelata niinku elokuvia? Kelaisin nyt ajassa viime syksyyn, siihen päivään kun oltiin Lauran kanssa shoppailemassa, ja puhuttiin kuinka paljon viihdytään toistemme seurassa, "oot jotenki erilainen ku muut tytöt, sun kanssa jaksaisin olla ihan koko ajan". ♥ Oli niin ihana päivä. Ja jos vielä oisin tienny mitä ois tullu tapahtuun, oisin estäny sen kaikin voimin. Miss u so much...

     Jos kelaisin ajassa eteenpäin, kelaisin ehdottomasti maaliskuun kolmanteen päivään! Sillon kulta tulee lomille seuraavan kerran. Ihana jälleennäkeminen tiedossa. :) Ja toivottavasti oon kehitelly jotain kullan 20v. synttäreitä varten siihen mennessä!

Ja saispa ajan pysäytettyä... Aina kiireen keskellä painais pause nappia ja antais ittensä rentoutua ja keskittyä oikeesti tärkeisiin asioihin. Aikaa koitetaan mun mielestä muutenkin ihan liikaa kontrolloida, miksei välillä vois vaan antaa sen olla?

     Kuitenkaan me ei voida vaikuttaa siihen, mitä haluumme kelata ohi ja mihin haluumme pysäyttää. Ajatuksissa me voidaan kuitenkin niin tehdä; ikävät asiat kelataan mielestä mahdollisimman nopeesti pois, ihania hetkiä pysähdytään muistelemaan. Tulevaisuuttakin ehditään kelata välillä eteenpäin ja nähdään mitä se vois tuoda tullessaan. Kun unelmoi tulevaisuudesta tai pysähtyy muistelemaan, tavallaan aikakin pysähtyy. Muistot ja unelmat auttaa jaksamaan kiireenkin keskellä. Itelleni nää asiat on todella tärkeitä, haluan elää mielessäni monta hetkee yhä uudestaan ja uudestaan, sekä unelmoida tulevaisuudesta. Tärkeintä on muistaa elää hetkessä. Koskaan ei voi tietää milloin huomista ei tulekaan. Tee asioita joista nautit, "elä kuin viimeistä päivää". Siinä on hyvät neuvot, joita pyrin ainakin itse tavoittelemaan! :)

Ystävänpäivä

Ystävänpäivänä muistetaan ystäviä viestein, lahjoin, kortein, halauksin. Onhan se hienoo, että ees yks päivä omistetaan ystäville. Tosin miksei muulloinkin vois? Mun mielestä on tärkeetä muistaa ystävää, oli sitten mikä päivä tahansa. Vaikka ystävänpäivä onkin ihana ajatus, se on päivä muiden joukossa. Ainahan voi olla ystävänpäivä, äitienpäivä ja isänpäivä...

Kun tänään on ollut niin paljon kaikenlaisia ystävänpäivä -toivotuksia, tuli kova ikävä Lauraa. Näin jopa unta Laurasta ekaa kertaa viime yönä...Meillä oli hauskaa! :') Oisimpa voinu jäädä siihen uneen. No kuitenkin, kävin ostamassa hautakynttilän, laitoin siihen kiinni nallekoristeen ja vein sen Lauran haudalle. Ulkona oli kylmä, mutta hetken haudalla oltuani tunsin lämmön, eikä käsiä ja varpaita enään palellut. Yhtäkkiä vaan lämpeni.. Se oli jotenkin niin ihmeellinen tunne. Ihan kun Laura olis hetken ollut siinä mun kanssa♥.

 Sellainen ystävänpäivä tänään.


Loppuun vielä aivan ihana biisi! Soinu koko ajan tänään.♥

Viikon odotetuin päivä: perjantai!

Jes! Äikän tekstitaidon koe tehty! Ompas helpottunu olo. :) Ei kyllä ollu mikään helppo koe. Ja ihmettelin kun normaalisti uppos noihin vastauksiin ihan sairaasti aikaa, mut kappas nyt teinki ne yllättävän nopeesti. Tiedä sitten, oliko kyseessä jännittäminen vai huolimattomuus vai mikä...

Perjantait on aina niitä viikon odotetuimpia, varsinki kun on inttileski. Kulta tulee lomille;)! On tää päivä kyllä muutenkin aina odotettu, kun on luvassa pari päivää lomaa koulusta ja saa käyttää aikansa mihin huvittaa. 

Tällä kertaa vietetään kullan kanssa perjantai Ikessa ♥.  Ja kultahan huokuu onnesta kun lähetään sinne suoraan kun se tulee kotiin Parolasta, hah... Huomenna on nimittäin luvassa tuparit! 

Aina voi unelmoida...

 

 

aaah miksen voi omistaa yhtäkään näistä huoneista?

ah, lukio

Oon nyt kolmannella jo lukiossa, mutta valmistun vasta syksyllä, koska se tuntu itelleni sopivammalta ratkasulta. Vaikka mieluummin lähtisin täältä jo, koska yks syy miks tää tuntu lopulta niin hyvältä ratkasulta, oli tää ystävä joka olis vielä jatkanut tuolla, ja valittiinkin loppuvuoteen samoja kursseja.. 

Anyway, perjantaina olis edessä äikän tekstitaidon koe, enkä kyllä oo lukenu. Hyvä kun ees muistin koko asiaa ennen tätä viikkoo. :D Tietty siihenkin on syynsä. Ja muutenkin on niin paljon vielä tekemättömiä tehtäviä ja kohta alkaa jo uus jakso. Voisin melkei antaa itelleni aplodit..

On lukiossa tietty hyvätkin puolensa wuhuu! Eli Vanhojen tanssit ja penkkarit. Vanhat on jo mun osalta tanssittu, ja oi että se oli ikimuistonen päivä ♥! Kyllä sillonkin sattu ja tapahtu, esimerkiks heti ensimmäisen tanssin aikana meni toinen korkkari rikki ja viimesen tanssin aikana hajos mekkokin vähän kun taisin innostua liikaa ;D. No mutta kuitenkin, seuraavana onkin edessä penkkarit. Jo ens viikolla! Ja mulla ei ees oo vielä pukua. Ai että oonko vähän myöhässä?! Pieni paniikki meinaa iskee, mutta enköhän jotain keksi. Kaverit mietti että jos oltais hippejä, voishan sekin olla hyvä idea. Harmi vaan kun sitten rekka-ajelulle joutuu pukeen kauheet kerrokset vaatetta niitten päälle. Hmm...Yks vaihtoehto, mitä oon myös miettiny, on että oisin keiju. :D Ei tarvis ostaa kun siivet ja taikasauva ja ehkä peruukki. Ja siivet vois laittaa takinki päälle! Mut toisaalta ois kiva olla joku tosi erilainen, toi keiju on taas niin yleinen...Miten tää onkaa nii vaikeeta? 

  
Ideoita, anyone? Jos vaikka sais vähän inspiraatioo.. :D

En halua sanoa hyvästi

Perjantaina oli sitten ystävän hautajaiset. Oli kyllä kaunista, kuoro lauloi kirkossa, ja oli ihana muistotilaisuus ystävän kotona. Ystäväni oli suunnitellut seuraavia juhlia varten kakut ihan itse, niitä tarjoiltiinkin sitten muistotilaisuudessa, mikä oli hieno ajatus. Tuntu että ystävä oli jollain tapaa läsnä.

Nyt vasta ihan tosissaan (ehkä) tajusin, ettei tuo ihana ihminen enään palaa enkä tuu näkeen sitä ennen kuin oma aika koittaa. Vaikka tuntuu tää silti jotenkin uskomattomalta edelleen...
Jos saisin päättää, elämäni ois lyhyt, ja pääsisin ystäväni luo niin pian kuin mahdollista... Mutta ainakin tiedän, että tuun vielä sinne pääsemään, ennemmin tai myöhemmin. Se lohduttaa mieltä, vaikka tuska ei hellitäkään.

Arkun vierellä en sanonut ystävälle hyvästi, kerroin kuinka ääretön ikävä on, ja sanoin niin kuin normaalisti: "nähdään!". Sitä ainakin toivon.

Vaikka mikään ei tuukaan oleen kuin ennen. Paras ystävä on poissa lopullisesti ihan turhan takia. Miten vihaankaan elämää?

Inttileski since 12.7.2010

Inttileskeyttä on nyt takana 207 päivää, ja jäljellä vielä 155! Tänäkin aikana meille on tapahtunut jo paljon, yhtenä asiana yhteenmuutto. Voisin sanoa, että tää oli hyvä ratkaisu. Saadaan olla ihanihan kahdestaan viikonloput, mikä olis sen parempaa? Tosin yhteistä arkea odotan jo kovasti! Ajattelin tässä kokemuksen äänellä kertoa muille inttileskille pari asiaa/vinkkiä, joita kannattaa edes vähän vilkaista. :)

1. Miehesi saattaa olla varsinkin alkuun intin takia väsynyt ja kiukkuinen, se ei johdu sinusta.  

2. Yllätyksiä kannattaa sillon tällöin tehdä, se tuo suhteeseen piristettä! Pieninkin yllätys voi saada paljon aikaan. 

3. Itke, naura, kiukkua. Pura tunteesi vapaasti, ikävällä kun on tapana saada mielialat heittelemään.

4. Koska intti on miehesi "elämä" tällä hetkellä, saatat kuulla inttijuttuja jatkuvasti. Jos jutut ei alun tiedonhalun jälkeen enään kiinnosta, sano rohkeasti siitä miehellesi, ei se pure. ;)

5. Älä anna elämäsi pysähtyä. Pidä hauskaa, panosta kouluun, suunnittele tulevia juttuja. 

Toivotan kaikille nykyisille ja tuleville inttileskille tsemppiä!

Onneks ei olla oikeesti sotaleskiä.

Hard to believe

Yks tärkee aihe mulle on tällä hetkellä mun paras ystävä, joka nukkui pois järkyttävällä tavalla väkivallan uhrina noin 2 viikkoa sitten. Saatan kertoilla usein täällä fiiliksistä, purkaa suruani ja muistella. Ehkäpä se vois auttaa mua käsitteleen tätä asiaa. Vieläkin tunteet sanoo, että ystävä elää, että se soittaa kun ehtii tai tulee jossain vastaan. Mutta järki kertoo totuuden, jota en voi ymmärtää, en halua että se on totta. Miks niin ihana ja hyväntahtoinen ihminen joutuis lähteen näin aikaisin, liian nuorena, elämä edessään? Tekeekö suojelusenkelitkin virheitä?

"Ei lähtöäsi todeksi uskoa vois,
sait äkkiä kutsun luotamme pois.
Näin saapui suru ilmoittamatta,
katkesi elämä odottamatta.
Vain muistot ja rakkaus jäljellä on,
ja ikävä niin pohjaton"

Yks asia mitä on koeteltu todella paljon, on usko.  Antaisko Jumala tällasta tapahtua? Missä ystävä oikein on, jos ei täällä? Kaikkein eniten toivon, että ystäväni on jossain niin kauniissa ja hyvässä paikassa, ettei sitä voita mikään.

                                     

Sua niin kauan odotin, ja liian pian menetin. Kultarakas enkelini, me tapaamme vielä. ♥

Mistähän sitä alottais?

Nyt on sitten eka blogi aluillaan! Vähän meinaa olla koko homma ihan hukassa vielä, mutta enköhän tästä ajallani opi. Aion kirjotella tänne mitä millonkin, even the sky isn't the limit.

Alotuksena tämmönen aika lyhyehkö juttu, mutta kun aikaa riittää niin sanoilla ei oo rajaa! No joo, en mä ketään viiti alkaa liikaa tylsistyttään. :) En edes tiedä, tuleeko tätä kukaan ikinä lukemaan, hah! Joka tapauksessa toivotan teidät kaikki tervetulleeks lueskelemaan.

There are some things I want to share with u.