Yks tärkee aihe mulle on tällä hetkellä mun paras ystävä, joka nukkui pois järkyttävällä tavalla väkivallan uhrina noin 2 viikkoa sitten. Saatan kertoilla usein täällä fiiliksistä, purkaa suruani ja muistella. Ehkäpä se vois auttaa mua käsitteleen tätä asiaa. Vieläkin tunteet sanoo, että ystävä elää, että se soittaa kun ehtii tai tulee jossain vastaan. Mutta järki kertoo totuuden, jota en voi ymmärtää, en halua että se on totta. Miks niin ihana ja hyväntahtoinen ihminen joutuis lähteen näin aikaisin, liian nuorena, elämä edessään? Tekeekö suojelusenkelitkin virheitä?
"Ei lähtöäsi todeksi uskoa vois,
sait äkkiä kutsun luotamme pois.
Näin saapui suru ilmoittamatta,
katkesi elämä odottamatta.
Vain muistot ja rakkaus jäljellä on,
ja ikävä niin pohjaton"
Yks asia mitä on koeteltu todella paljon, on usko. Antaisko Jumala tällasta tapahtua? Missä ystävä oikein on, jos ei täällä? Kaikkein eniten toivon, että ystäväni on jossain niin kauniissa ja hyvässä paikassa, ettei sitä voita mikään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti